Perho: Rajoilla

Anna perhon uusi podcast: Rajoilla

Uusi keskusteluohjelma rauhoittuu syvien henkilökohtaisten
tarinoiden ääreen

Perho: Rajoilla on toimittaja, valmentaja Anna Perhon uusi keskusteluohjelma ja podcast. Rajoilla on keskustelusarja, jossa käsitellään jotakin isompaa teemaa vieraiden elämäntarinoiden ja asiantuntemuksen kautta. Nimi versoo vieraiden tarinoista, joissa on käyty rajoilla – pisteessä, jossa jokin tulee päätökseensä.

Pitkät, rauhalliset haastattelut ovat aina viehättäneet Annaa. Kun käsitellään kompleksisia teemoja ja ihmistä muuttaneita kriisejä, tarvitaan aikaa ja syventyvä ote. Sen myötä henkilökohtaisista kokemuksista kuoriutuu esiin universaalia inhimillisyyttä. Sarjassa käsitellään muun muassa traumoja ja niiden jälkeistä kasvua, riippuvuuksien aiheuttamaa häpeää sekä uskottomuutta parisuhteessa.

Katso uusin jakso

Jaksot

Mitä sinulle tapahtui, että sinusta tuli tuollainen?

Trauma ja sen oireet ovat normaali reaktio epänormaaleihin tapahtumiin. Trauman kokeneet näyttävät usein siltä kuin mikään ei voisi heitä koskettaa, ja kuitenkin he pysyvät hädin tuskin kasassa.

Mikä oikeastaan on trauma ja millainen on sen merkitys psyykelle? Tunnistetaanko traumat riittävän hyvin ja mitä apua niiden uhreille kannattaisi tarjota?

Tätä pohdiskelevat sarjan ensimmäisessä jaksossa näyttelijä-kirjailija Jenny Rostain sekä hammaslääkäri ja traumakouluttaja Kati Sarvela.

Jenny Rostain eli väkivaltaisessa parisuhteessa. Toipuminen alkoi, kun hän ymmärsi hääpukua sovittaessaan, että psykosomaattinen oireilu oli ylittämässä rajat. Traumaa piti alkaa käsitellä ja löytää tie itseen dissosioinnin takaa.

“Mielenterveyden reaktiot eivät ole ongelma, vaan käsittelemätön trauma. Vasta kun aloin hahmottaa mitä minulle on tapahtunut, pääsin toipumisen alkuun. Sitä ennen hoidin itseäni valkoviinillä, joka toi hetkeksi paremman olon. Lopulta oli kuitenkin aika kohdata vaikeat tapahtumat terapeutin kanssa.”

Kati Sarvela alkoi tutkia miksi hänen potilaansa pelkäävät hammaslääkäriä. Taustalta löytyi viittauksia traumoihin, jotka alkoivat kiinnostaa sittemmin terapeutiksi kouluttautunutta Sarvelaa. Myös oman elämän ongelmat alkoivat saada uuden selityksen, kun traumaopinnot etenivät.

“Mielenterveys muokkautuu ihmissuhteissa. Traumat eivät aina johdu siitä, että olisi tapahtunut jotain kamalaa. Ne voivat versoa myös välinpitämättömyydestä – vaikkapa siitä, että lapsi jää vaille tarpeidensa huomioimista ja lämpöä.”

 

Pettäjän tie

Joka viides avioero johtuu uskottomuudesta, eikä ilmiö ole muissakaan suhteissa harvinainen. Ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, ainakin jos omassa suhteessa puheyhteys ja omat tarpeet ovat hautautuneet arjen tai estojen alle.

Aluejohtaja Satu Miettinen sai hääpäivänään nimettömän kirjeen, jossa paljastettiin puolison uskottomuus. Tästä alkoi Miettisen oma tie petetyksi ja pettäjäksi ennen pitkää eheytymistä ja terveemmän ihmissuhteen löytymistä.

“Uskottomuus romautti itsetunnon: enkö kelpaa ja riitänkö minä? Sitä tuli tutkittua myös tavoilla, jotka eivät olleet itselle hyväksi.”

Myös radiotoimittaja ja näyttelijä Hanna Kinnunen sai tiedon uskottomuudesta kirjepostitse. Tilanne päätyi siihen, että Kinnunen lohdutti toista naista ennen kuin lähti testaamaan omaa riittävyyttään sinkkumarkkinoille.

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow tapaa uskottomia pariskuntia viikoittain työssään – mutta vain yksi osapuoli kerrallaan, koska muuten keskusteluissa ei puhuta tarpeeksi suoraan.

“Kolmannesta osapuolesta sanon aina, että hänellä ei ole tässä mitään roolia”, Stolbow yllättää.

 

Koukussa valheisiin

Riippuvuussairaudet ovat tunne-elämän häiriöistä versovia käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat kokijalleen sekä lähipiirille häpeää ja tuskaa. Päihteille tai muulle riippuvuudelle menetetyt vuodet sekä riippuvuuteen liittyvä valehtelu ovat myös ongelmia, jotka raitistuva läheisineen joutuu käsittelemään.

Näyttelijä ja restonomiopiskelija Susanna Roine alkoi kärsiä unettomuudesta lastensa ollessa pieniä. Lääkäri määräsi hänelle nukahtamislääkkeitä, jotka aluksi auttoivatkin. Sitten Susanna huomasi, että lääkkeet auttoivat myös ahdistukseen, joka oli vaivannut Susannaa siitä lähtien kun hänen äitinsä repäisi Susannan irti lapsuuden perheestä ja kaikesta tutusta.

Lopulta lääkkeistä tuli ainoa lohtu, kun rakas työ näyttelijänäkin päättyi päihdeongelmaan.

“Pyysin lääkäriltä useita kertoja päästä terapiaan, mutta en vain tahtonut saada lähetettä. Vasta kirjoituskurssilla aloin hahmottaa kuinka paljon lapsuuden hylkäämiskokemukset olivat vaikuttaneet minuun ja kasvuuni.”

Perheterapeutti ja yrittäjä Riitta Koivulan miehen Mikan juominen heijastui koko perheeseen. Ilmapiiri oli jännittynyt, kaikki hiiviskelivät pullon ympärillä. Mutta kun Mika raitistui, kaikesta ei sittenkään tullut yhtä juhlaa.

“Monelle raitistuneen läheiselle on aivan uusi kokemus, ettei puhutakaan siitä joka juo, vaan läheisestä itsestään. Omalla kohdallani oli tiukka paikka myöntää vaikkapa se, millainen äiti olin ollut, kun kaikki huomioni kiinnittyi Mikan juomiseen ja kulissien ylläpitoon.”

 

Kukapa olisi uskonut

Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen, ja joka kolmas joutuu kotonaan fyysisen tai henkisen väkivallan kohteeksi.

Silti ongelma pysyy häkellyttävän hyvin piilossa. Uhrit häpeävät ja vaikenevat, eivätkä mustelmat välttämättä näy naamasta. Kun asia sitten paljastuu ympäristölle on ensimmäinen ajatus usein, että enpä olisi ikinä uskonut.

Tätä lausetta mukailee myös jakson vieraan, kauppatieteiden tohtorin Anne Brunilan kirjan nimi. Brunilan nuoruudenrakkaus kärsi mielenterveysongelmista, jotka ilmenivät ajoittain väkivaltaisena käytöksenä.

“En ymmärtänyt lainkaan miten olin ajautunut sellaiseen elämäntilanteeseen, sillä perhetaustassani tai ystäväpiirissäni ei ollut mitään sellaista joka olisi valmistanut väkivallan kohtaamiseen. Myös työympäristö oli seesteinen ja tasainen, että tuntui kuin olisin nähnyt pahaa unta.”

Jakson toinen vieras, toimittaja-kirjailija ja kokemusasiantuntija Riina-Maria Metso eli myös väkivaltaisessa suhteessa. Hän kirjoittaa parhaillaan tietokirjaa henkisestä väkivallasta.

“Minut rikottiin. Itsetuntoni murrettiin ja minuus riisuttiin kaikesta omasta. Jätettyäni suhteen on ollut pitkä tie rakentaa oma identiteetti uudestaan ja miettiä kuka oikeastaan olen ja mitä haluan. Yksi on varmaa: en tule koskaan enää ajautumaan tuhoavaan suhteeseen.”

 

Miksi juuri minä?

Elämä ei ole reilua eikä oikein hallinnassakaan. Kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa – mutta mitä sitten tapahtuu, ja miten sattumanvarainen uhri voi välttyä katkeroitumiselta?

Uudessa jaksossa Annan vieraiksi saapuvat merkilliseen lento-onnettomuuteen joutunut valmentaja Ulrika Björkstam ja näyttelijä Satu Silvo, joka palasi tänä keväänä 20 vuotta sitten tapahtuneen rinneonnettomuuden tapahtumapaikalle. 

Björkstamin elämä muuttui onnettomuuden seurauksena kokonaan. Hän palasi Meksikosta Suomeen, kouluttautui valmentajaksi ja opetteli hyväksymään muuttuneen ulkonäön. 

“Vaikka onnettomuustarinat voivat typistää ihmisen yksipuoliseksi selviytyjä-sankariksi, sekin on helpompi sietää kuin uhrin asemaan lokeroituminen. Avain onnettomuuden jälkeiseen kasvuun on ehkä hyväksymisessä, sille antautumisessa, että minulle kävi nyt näin.”

Myös Satu Silvo kavahtaa marttyyrin viittaa. 

“Kaikkea muuta mutta ei sitä! Olen pohtinut paljon kielteisiin tunteisiin takertumista, jotka voivat alkaa lopulta kasvaa kiinni itseen ja supistaa elämän kärsimyksen ympärille. Kärsimys ei jalosta vaan enemmänkin ehkä se, että oppisi valikoimaan toisen näkökulman, kääntämään katseen sinne missä edelleen on rauhaa ja hyvää.”

 

Ihmeelliset Gustafssonin sisarukset

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson sekä hänen isosiskonsa Annika Gustafssonin kasvuvuodet eivät olleet pelkkää pullantuoksua. Isän alkoholiongelma varjosti ajoittain perheen arkea, ja sisarukset itsenäistyivät varhain. 

Perheessä oli myös erittäin kova työmoraali: työt tehdään vaikka pää kainalossa. Rajoilla-jaksossa sisarukset keskustelevatkin suorittamisen eetoksesta ja siitä, miten levon karttaminen ja omien tunteuden syrjään sysääminen lopulta uuvuttaa vahvimmankin. 

Elina Gustafsson voitti nyrkkeilyn ollessaan jo pahasti masentunut. Terapiaan lähteminen käänsi pelin, ja Gustafsson lopetti nyrkkeilyn. 

“Kun aloin voida henkisesti hyvin, tajusin kasvaneeni ulos urheilumaailmasta. Mun ei tarvitse lyödä enää ketään, eikä kenenkään tarvitse lyödä mua. Aiemmin tein itsestäni täydellisen pärjääjän, vahvan ja särkymättömän, en saanut itseltäni lupaa olla heikko.”

Annika Gustafsson on yrittäjä, joka eli sisaren nyrkkeilyuran aikana syviä ruuhkavuosia. Pitkän suostuttelun jälkeen hänkin uskaltautui terapiaan, eikä paluuta enää ole.

“Kun otin ensimmäisen askeleen toipumiseen päin, niin sitten mentiin ja lujaa.”

Kun vain täydellinen kelpaa, eikä ihan sekään

 

Perfektionismi kuulostaa harmittomalta luonteenpiirteeltä, mutta pahimmillaan se on yli- tai alisuorittamiseen kahlitseva toimintatapa, jonka takaa kuultaa epäonnistumisen pelko ja riittämättömyys. 

Petri Hiissa oli menestynyt start-up-yrittäjä, kun hän päätti alkaa tehdä itsestään kansainvälistä henkilöbrändiä itsensäkehittämisen alalla. Ura alkoikin lupaavasti, kun Hiissan blogilla oli satoja tilaajia jo ennen ensimmäistäkään julkaisua. Lopulta täydellisellä englannilla kirjoitettuja blogeja ilmestyi vain neljä, kunnes Hiissa uupui ja täydelliseksi viritetty blogi lakkasi ilmestymästä.

Hyvinvointivalmentaja Katri Syvärinen suoritti täydellistä elämää 18 tuntia päivässä, kunnes romahti lähes kirjaimellisesti kesken bussimatkan. Taustalla toimivat yliviritetyt odotukset itseä kohtaan: yksikään sekunti elämästä ei saa mennä hukkaan. 

“Kuvittelin, että jos teen asiat tismalleen oikein, niin sitten jotkut mystiset paratiisin portit aukeavat. Ajatus oli, että jos teen kaiken ja vielä vähän enemmän, niin huomenna olisin pidemmällä elämässäni. Mutta tämähän ei toimi, kuten kaikki tiedämme.”

Psykologi Anu Tevanlinna pohtii ohjelmassa täydellistämistä ja suorituspaineita asiantuntijan näkökulmasta. Kuka ihmisessä puhuu, kun mikään ei riitä?

“Monelle on vaikea paikka myöntää, että perfektionismi ei tuekaan omaa hyvinvointia tai edes tavoitteita. En tullut tyytyväiseksi, en pystynytkään huolehtimaan itsestäni.”

Keskustelussa tutkitaan perfektionismin syntymekanismeja ja siitä toipumista – sitä mikä olisi itselle riittävän hyvä elämä. 

Väärän kokoinen

Kehonkuva on suosittu termi, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Miksi niin moni vartaloltaan ihan tavallinen tyyppi inhoaa peilikuvaansa, karttaa uimahalleja ja käyttää loputtomasti aikaa vertailuun?

Näistä teemoista puhutaan kolmen vieraan kanssa.

Tv-toimittaja Hanna Sumari sai kuulla äidiltään jo pienenä olevansa liian suuri ostettuihin vaatteisiin. Äiti vertasi Hannaa hoikkaan siskoon ja tarkkaili kaikkien muidenkin ulkonäköä kriittisesti. Hänen ajatuksissaan kunnon ihminen seisoi suorassa ja piti ilmeenkin reippaana.

Hannan omaan elämään äidin arvostelu vaikutti voimakkaasti. Kehon kanssa oli mahdoton olla sinut, ja jopa oman perheen lomamatkoja varjosti usein huoli omasta kelpaavuudesta. Vasta terapia auttoi Hannan matkalle kohti itsen hyväksyntää.

“Äidin kriittisyys opetti minut arvostamaan tavallista ihmistä ja tavallisia kehoja. Että on oikeus olla tässä, ja kaikilla muilla ihmisillä myös.”

Sisällöntuottaja Tuomo Kasanen työskenteli personal trainerina ja toteutti ihannekuvaa miehestä, joka on fyysisesti kova ja tarvittaessa valmis koviin otteisiin. Kun hän sairastui burn outiin, suhde kehoon ja kehollisuuteen joutui uudelleen tarkasteltavaksi.

“Miehet suhtautuvat kehoihinsa näennäisen huolettomasti, mutta sen takana on usein huolta omasta ulkonäöstä ja siitä kelpaako sellaisena kuin on. Kun vertailukohtana ovat prätkähiiret, He-Man ja Hunksit, tuntemukset oman kehon suhteen voivat olla melko lannistuneet.”

Jakson asiantuntija Monica Ålgars on psykologian tohtori ja tutkija, joka on paneutunut vääristyneen kehonkuvan ja syömishäiriöiden kanssa kamppailevien potilaiden hoitoon. Hän purkaa ohjelmassa kehonkuvan vääristymisen taustoja ja ennen kaikkea tervehtymistä: mitä tarvitaan, että omassa kehossa on hyvä olla?

Velka on veli otettaessa

Ylivelkaantuminen on viimeisen 10 vuoden aikana lisääntynyt kaikilla selvityksessä käytetyillä objektiivisilla mittareilla, ilmenee Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin selvityksestä.

Tulosten mukaan esimerkiksi maksuhäiriöisten suomalaisten lukumäärä kasvoi vuosien 2009–2019 aikana 305 000 henkilöstä 387 000 henkilöön, eli viimeisen 10 vuoden aikana maksuhäiriöisten lukumäärä on kasvanut reilulla 80 000 henkilöllä.

Yksi näistä velkaantuneista oli Ville Haavasoja, jonka lopullinen velkasumma nousi yli sadantuhannen euron. Velkaantuminen tapahtui salaa ympäristöltä, ja aluksi hieman itseltäkin.

“Tiesin kyllä, että tässä eletään varmasti yli rajojen, mutta en ollut halukas myöntämään asiaa. Pikku hiljaa aloin maksaa velkaa velalla, ja lopulta olin tilanteessa, jossa tili tuli ja meni muutamassa minuutissa velkojen maksuun.”

Lopulta vyyhti lähti purkautumaan, kun rahasotkuista tietämätön Haavasojan ex-puoliso sattui avaamaan kirjekuoren, jossa oli velkomushaaste.

Psykologi Maarit Lassander on kirjoittanut kirjan rahaviisaudesta. Aihe kiehtoi Lassanderia, jonka omassa lapsuudenperheessä suhde rahaan oli ailahtelevainen ja häveliäskin. Joskus rahaa oli, joskus taas “joulupukki unohti ostaa lahjat”, mutta kuluttamisen ohella rahasta ei koskaan puhuttu avoimesti.

Jakson kolmas vieras on Takuusäätiön toiminnanjohtaja Juha Pantzar, joka näkee velkatilastojen nurjan puolen työssään päivittäin.

“Velkaantumisen syyt ovat moninaisia. Kuluttamisen sijaan yleisin syy velkakierteeseen on aivan arkinen toimeentulo. Isot velat eivät selviä tuosta vain, mutta toivottomia tapauksia ei ole – aina kannattaa hakea apua.”

Jos sinä tai läheisesi olet vaikeuksissa velkojesi kanssa, apua voi alkaa etsiä osoitteesta takuusaatio.fi.