Tiedätkö mitä yllä olevassa niin sanotussa Flammarionin kaiverruspiirroksessa tapahtuu?
Minun tulkintani mukaan siinä pyhiinvaeltaja kurkistaa tämänpuoleisen aistien vankilan tuolle puolen. Tiirailee siis tuonpuoleiseen, materiaalisen todellisuuden takana olevaan ulottuvuuteen.
Kaveri on kai kävellyt, kunnes on alkanut nähdä näkyjä. Vaeltaja on murtautunut tämänpuoleisesta tuonpuoleiseen, päässyt tekemään havaintoja olevaisuuden kätketyistä ulottuvuuksista. Tai jotain.
Minä uskon kävelyn avaavan portteja tämänpuoleisesta tuonpuoleiseen.
Sain marraskuun pimeydessä viestin pariskunnalta, joka oli jo vuosia sitten päättänyt erota. Lyhyen keskustelumme jälkeen he olivat kuitenkin päättäneet antaa avioliitolleen vielä tilaisuuden yhteisen kävelyn merkeissä.
Suhde oli kuivunut kasaan ja näivettynyt, koska puolisot eivät enää keskustelleet mistään kiinnostavasta. Elivät erirytmistä elämää. Eivät enää olleet kiinnostuneita toistensa tekemisistä, saati sielunliikkeistä. Jos toinen yritti puhua jostain vaikeasta teemasta, hetki saattoi alkaa jännitteistyä, kivettyä ja tunnelma alkaa latautua konfliktia enteileväksi.
Oman kokemukseni perusteella kannustin heitä käymään joka päivä yhteisellä kävelyllä.
Yhdessä kävely tahdistaa ihmisiä, saattaa saman rytmiseksi ja siksi lähentää. Kävellessä ei ole pakko puhua koko ajan eikä hiljaisuus muutu painostavaksi yhtä helposti kuin keittiön pöydän ääressä. Kävellessä myöskään ei tarvitse katsoa toista koko ajan – ohi katsomista ei koeta passiivisaggressiiviseksi.
Kun keho saa happea, puhe saattaa vapautua. Mieli alkaa vaeltaa. Voi tuntua turvalliselta ajatella ääneen asioita, joita ei arjessa tohdi nostaa keskusteluun. Syvenevä hengitys kytkee kehon, mielen, tunteet ja kävelijöiden kesken kehkeytyvän hengen.
Pariskunta kertoi kävelleensä (pitivät molemmat kävelypäiväkirjaa) kriisivuonnaan 250 tuntia, tyypillisesti neljä-viisi lenkkiä viikossa, vajaasta tunnista jopa kahteen ja puoleen tuntiin kerralla.
Löytyi yhteinen rytmi ja tarina. Nykyisin he käyvät edelleen lähes päivittäin lenkillä, mutta enimmäkseen lyhyemmillä kävelyillä, noin 100-150 tuntia vuodessa.
Ai niin. Parisuhteen lisäksi myös veriarvot, vyötärönympärys ja yöunet paranivat.
Niin valtavan moni historian merkkihenkilö ja hengen jättiläinen rakensi juttunsa kävelyn perustalle.