Meillä oli puolisoni kanssa kehkeytymässä kunnon riita, kun muistimme yhden kriittisen menneen tapahtuman ensikohtaamisesta eri tavalla. Yllättävästi faktojen tarkastus osoitti, että muisti teki meille molemmille tepposet. Ehkäpä samastut asiaan, kun ajattelet perhemuistoja: usein koko perhe "muistaa" saman tapahtuman hieman eri tavalla.
Ihminen voi olla erittäin varma, täysin vilpitön, mutta silti väärässä. Tiede osoittaa, että muistot eivät ole tallenteita. Aivot rakentavat muiston uudelleen yhdistelemällä asioita, oletuksia, uskomuksia ja jälkikäteen saatua tietoa joka kerta kun muistoa palautetaan mieleen.
Tämän takia muistot voivat vääristyä ajan myötä tai jopa muuttua kokonaan virheellisiksi. Muiston varmuus ja muiston tarkkuus eivät ole sama asia. Traumakaan ei tee muistista tarkempaa, sillä myös erittäin vahvat muistot muuttuvat ajan myötä.
Kun muistamme tapahtuman, emme “toista videota”, vaan rakennamme muiston uudelleen alkuperäisen muistijäljen, myöhempien kokemusten, odotusten, tunteiden ja muiden ihmisten kertomusten pohjalta. Siksi myös tarinat tapahtumista muuttuvat ajan myötä. Kun ihmiset keskustelevat yhteisestä tapahtumasta, heidän muistonsa alkavat usein lähentyä toisiaan.
Muistot muuttuvat hieman, kun niitä muistellaan eli kun ihminen palauttaa tapahtuman mieleensä, muisto voi samalla päivittyä. Muistijälki muuttuu hetkellisesti muokattavaksi ja voi tallentua takaisin hieman erilaisena. Tyypillisiä muutoksia ovat yksityiskohtien katoaminen, aukkojen täyttäminen päättelyllä ja eri tapahtumien sekoittuminen keskenään. Lisäksi myöhemmin saatu tieto usein sulautuu alkuperäiseen muistoon ja samalla tarina muuttuu johdonmukaisemmaksi kuin tapahtuma todellisuudessa oli.
Ihminen yleensä kokee muiston aidoksi, vaikka osa yksityiskohdista olisi muuttunut. Kun ihmiset kertovat samaa tapahtumaa yhä uudelleen, kertomuksesta tulee usein selkeämpi, loogisempi ja paremmin omaa identiteettiä tukeva. Jos yksi henkilö kertoo vakuuttavasti yksityiskohdan, muut voivat myöhemmin muistaa saman asian omana havaintonaan. Monimutkaiset, ristiriitaiset tai epäselvät kohdat katoavat ja tilalle muodostuu yhtenäisempi kertomus. Tämä ei yleensä ole tietoista valehtelua. Ihminen itsekin uskoo usein uuden version olevan alkuperäistä tarkempi.
Joskus muistat tiedon oikein, mutta väärin sen lähteen. Ihmisen on usein vaikea erottaa, mitä hän todella näki, kuvitteli, päätteli tai mitä joku toinen kertoi heille. Lähteet siis sekoittuvat.
Sama järjestelmä, joka yleensä auttaa meitä muodostamaan järkeviä kokonaisuuksia puutteellisesta tiedosta, voi joskus tuottaa myös virheellisiä muistoja. Valemuisto on tavallaan muistojen muokkautumisen äärimmäisempi muoto. Valemuistossa henkilö yleensä uskoo aidosti muistavansa oikein. Valehtelussa henkilö tietää kertovansa jotain, minkä uskoo olevan epätotta.
Ihmisille voidaan joskus ikävästi muodostaa melko yksityiskohtaisia vääriä muistoja tapahtumista, joita ei koskaan tapahtunut. Todistajanpsykologiassa osoitetaan, että muistot ovat yllättävän alttiita vaikutuksille. Pelkkä kysymysten sanamuoto ja johdattelevat kysymykset voivat muuttaa ihmisten myöhempiä muistikuvia. Kysymysten muotoilu, toistuvat kertomukset tai ryhmäpaine voivat muuttaa muistia harhaanjohtavasti.
Kyse on myös huomion suuntaamisesta, erottelu- ja havaintokyvystä. Ihminen voi olla esimerkiksi neuvotteluissa tarkka havainnoistaan ja varma muistostaan, mutta silti olla väärässä joistakin yksityiskohdista. Muistamisessa on ainakin kaksi eri vaihetta eli mitä huomaat vaikuttamistilanteessa ja mitä pystyt myöhemmin palauttamaan mieleesi. Voit olla tarkka havainnoimaan, mutta tästä ei seuraa automaattisesti kykyä muistaa yksityiskohtia. Hyvä havaintokyky on lisäksi usein aluekohtaista. Esimerkiksi kokenut neuvottelija huomaa asioita, joita aloittelija ei näe. Neuvottelutiimin voi myös roolittaa kohdistamaan havainnoinnin etukäteen sovittuihin asioihin.
Hieman yksinkertaistaen; aivot priorisoivat muistamisessa tarinankerrontaa ja yhtenäisyyttä totuuden sijaan. Tärkeintä on tiedostaa tämä rajoitus ja olla luottamatta liikaa oman muistinsa tarkkuuteen. Neuvottelukontekstissa tämä tarkoittaa, että kriittisten asioiden dokumentointi on hyödyllistä monestakin syystä. Laiskuus helposti johtaa siihen, ettei yksinkertaisesti viitsitä kirjata edes kriittisiä asioita muistiin. Tarkka dokumentointi kuitenkin lisää neuvottelun laatua ja vähentää väärinkäsityksiä. Ja joskus piru todellakin on yksityiskohdissa. Neuvottelija, joka dokumentoi koko neuvotteluprosessin tarkasti, saa käyttöönsä monia konkreettisia etuja, jotka ovat hyödyksi sekä sopimuksen laatimisessa että prosessin lopputuloksessa. Neuvottelupäiväkirjan pitäminen auttaa myös reflektoinnin laadussa.
Muisti pettää myös neuvottelussa – siksi huomion suuntaaminen, erottelukyky, tarkka havainnointi ja dokumentointi sekä oman muistin kriittinen arviointi ovat tapoja, joita kannattaa vahvistaa. Ja treenattu neuvottelija huomaa senkin, mille noviisi on sokea.
Näitä taitoja kehitämme Vaikuttamisen mestariksi -valmennuksessa, jossa vaikuttamisesta rakennetaan sattuman sijaan toistettava toimintamalli. Seuraava intensiivivalmennus järjestetään Calliolassa Snappertunassa 5.–6.11.2026.